tänään muhun iski ekan kerran ajatus, että eihän tätä autuutta kestä mun loppuelämää kun Tracy rupesi kysymään multa, että millonkohan mun mielestä sen pitäisi ruveta etsimään uutta aupparia ja voinko auttaa sitä siinä prosessissa. Tietenkin suostuin, koska haluanhan, että jatkajani pitää hyvää huolta Sophiesta ja Oliverista!
Haikea olo mulle kuitenkin tuli ennen kaikkea. Oon vaan koko ajan elänyt tässä kuplassa, että tätähän jatkuu vielä vaikka kuinka kauan, että kotiinmenoa ja Suomeen paluuta ei tartte kauheasti miettiä. Täällä kuitenkin tuntuu kuukaudet menevän niin nopeaa! Mulla on jo kohta puoli vuotta elämää Englannissa takana, miettikää! Puolet enää jäljellä... Olen sitä mieltä, että mun au pair -ura on ehdottomasti tämän jälkeen ohi vaikka tää perhe ei ole mitenkään edesauttanut tällästä ajattelua, koska oon viihtynyt täällä niin älyttömän hyvin, haluan vaan jo ruveta elämään (tai no taas elämään..) itsenäistä elämää! Moni varmaan onkin jo saanut käsityksen mun puheista (joko täällä tai naamakirjassa), että oon löytänyt kotini tästä kaupungista ja muutenkin olen hyvin vahvasti päättänyt jatkaa elämääni tässä maassa aupparivuoden jälkeen. Nyt alkaakin se hervoton työpaikan ja asunnon etsiminen ja haluankin aloittaa nämä molemmat hyvissä ajoin. Heti kun tähän perheeseen on saatu palkattua uusi auppari käyn toden teolla etsimään itselleni sitä sopivaa duunia ja asuinpaikkaa!
Bath on upea kaupunki (onneks äitikin tykkäs!) ja mulle juuri sopivan kokoinen, olenhan alunperin pienestä kaupungista kotoisin ja tottunut siihen, että kaikki on kävelymatkan päässä! :) Oon varmaan hehkuttanut tätä mestaa liian paljon, mut tää oli rakkautta ensisilmäyksellä! ;D
Carrie Bradshawta lainatakseni: “If you only get one great love, maybe Bath was mine. And I can't have nobody talking shit about my boyfriend.”
GOODNIGHT WORLD x
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti